Kurssi: Proosan kirjoittaminen 2
Tehtävänanto: Kysy kolmelta eri ihmiseltä kuolemasta. Kirjoita kertomusten pohjalta teksti vapaavalintaisessa lajissa.
Kun hän kuoli ja haudataan
I
Sauli liukuu alas penkiltä. Kyyristyy selkänojan taakse piiloon, naksauttaa teleskooppivarren esiin, nostaa sateenvarjon poskeaan vasten. Musta kivääri tähtää pappia rintaan
pam! tukahtuu Sirpan kämmentä vasten. Isä istuu Saulin takana, hänen hartiansa hytkyvät liian ripeästi itkuun. Äiti puristaa kättäni niin lujaa etten uskalla nauraa.
II
Pienet kivet rätisevät vaunun pyörien alla ja ryömivät kenkiin. Naisten meikkivoide juovittuu, liljat nuokahtelevat tukitikkuja vasten, maansirpaleet repivät mustiin sukkahousuihin valkoisia silmärivejä. Äiti kulkee takanani, nykäisee hameeni helmaa alemmas, sotkee jalkojeni rytmin. Saan avokkaisiini lisää hiekkaa, jonka ymmärrän antaa olla, saattueessa ei saa pysähtyä jotta suru ei pysähdy ja jää. Isän suku ei pidä äidistä tai minusta, on minun syyni että isä meni naimisiin. Aurinko tunkee näkyviin, sattuu silmiin, minun on helppo itkeä.
III
Anteron käsi vapisee, kahvikuppi kilisee lautasella, läikkyy reunojen yli, kaksi palaa sokeria ja loraus kermaa, nyt ei tarvitse säästellä. Antero kertoo suomalaisen miehen surusta:
lokakuu, maa jo jäätymässä, Esko kuollut ja puuttomalla kirkkomaalla tuuli
takista ja puvusta ja ihosta ja lihasta ja luista läpi, veljet laskevat arkkua maahan
kuoppa on liian pieni eikä kukaan sano mitään, Simo tarttuu lapioon ensimmäisenä
Antero on veljessarjan viimeinen, hänen kätensä vapisevat, kahvi tahrii kalvosimet.
IV
Piha on täynnä leppäkerttuja, punaisenaan, kuhiseva matto. Hanna ja Riikka keräävät mekonhelmat täyteen, kantavat aulaan ruskealle kivelle, juoksevat takaisin aurinkoon. Leppäkerttu, seitsemän mustaa pistettä, hiekkaan saa kaivettua tikulla kuopan johon ne kaikki mahtuvat, paljain käsin sorakumpu päälle, pihan laidalta jokainen kukka koristeeksi.